Villakilpikirva ja minä kohtaamme

Parisen viikkoa sitten tutkailin talvella ostamaani posliinikukkaa tarkemmin. Kasvin lehtihangoissa oli kummaa valkoista nöyhtää. Ensin ajattelin nöyhdän olevan pieniä kukintojen alkuja. Olin nimittäin salaa toivonut posliinikukkani puhkeavan kukkaloistoon jonain päivänä.

Pumpulimaista nöyhtää oli paljon. Sitä oli jokaisessa lehtihangassa ja pitkin koko kasvia. Vastahakoisesti suljin mielestäni suloisen nuppu-vaihtoehdon ja aloin googlettaa paljon ikävämpää vaihtoehtoa, kasvituholaista.

Villakilpikirva on kasvituholainen

Valkoinen nöyhtä paljastui villakilpikirvaksi, joita oli sankoin joukoin liikkeellä. Villakilpikirvoilla on suojanaan villamainen vahapeite. Sen takia ne näyttävät pumpulitupoilta lehtihangoissa. Villakilpikirvat tykkäävät puumaisista, kiiltävälehtistä ja kovapintaisista lehtikasveista. Meillä lehtikaktukset ja posliinikukka edustavat tätä kasvityyppiä.

Villakilpikirvasta löytyy lisää tieto esim. Wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Villakilpikk%C3%A4

Villakilpikirva leviää helposti

Tuhohyönteisiä kulkeutuu kotiin usein uusien kasvien tai syksyllä ulkoa tuotujen viherkasvien mukana. Toukka-asteet pystyvät liikkumaan ja tuulen sekä hyönteisten kuljettamina ne voivat siirtyä uusille kasveille.

Meille villakilpikirvoja on todennäköisesti tullut talvella posliinikukan mukana läheisestä puutarhamyymälästä. Ihmettelin jo kasvia tuodessani, mitä valkoista nöyhtää köynnöksen varsissa on. Kasvituholaisista mitään ymmärtämättä sijoitin kasvitaudin kourissa olevan uuden tulijan muiden joukkoon. Siitä se tuho sitten alkoi.

Lehtikaktus joutui massiivisen hyökkäyksen kohteeksi

Posliinikukan naapurina on ollut suuri ylpeyteni, suuri ja pitkälehtinen lehtikaktus. Olemme antaneet sille lempinimen ”hirviökaktus” sen joka suuntaan hurjana sojottavien lehtien takia. Tutkin hirviökaktuksen lehtiä ja tein saman havainnon: villakilpikirvoja majaili jopa kasvien juuriston alueella ja mullassa. Lehtikaktus oli siis saanut tartunnan.

Lehtikaktuksesta villakilpikirvoja oli aluksi vaikea havaita, sillä kasvin lehdissä on luonnostaan vaaleita tupsuja (ilmeisesti kukkimisen jäljiltä). Nopeasti silmäni harjaantuivat taitaviksi villakilpikirvojen bongaamisessa.

Torjuntaoperaatio alkaa – Ti–di dii–di dii–di… Ghostbusters!

Olisipa ollutkin joku haamujengi, jolle soittaa! Tästä piti kuitenkin selviytyä yksin. Ensin puntaroin sitä vaihtoehtoa, että kannan molemmat kasvit roskiin. Päätin kuitenkin kokeilla tuholaisten karkotusta. Tilanne oli niin vakava, että jätin suosiolla väliin kaikki luomumenetelmät kuten mäntysuopa-suihkutukset ja raparperiliemien keitot.  (Niitä olen kokeillut kirvataistelussa latva-artisokkien kasvatukseen liittyen http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/kirvat-hyokkaavat-onnistuuko-luomutorjunta/).

Nyt ei luomuilla vaan otetaan kovat aseet käyttöön!

Torjuntaoperaatio eteni seuraavalla tavalla:

SUIHKUTUS

Kasvit pääsivät hätäensiapuna suihkuun. Huuhdoin kasvit huolella ja jätin ne yöksi valumaan kylpyammeeseen.

TUHOLAISMYRKKYJÄ HANKKIMAAN

Suuren marketin puutarhaosastolta ostin seuraavana päivänä tuholaisten torjuntaan kunnon aineet. Suihkutettavan sprayn tuoteselosteessa luvattiin villakilpikirvojen katomainen. Ihme ja kumma sprayn mainostettiin olevan luonnonmukainen tuote. Lisävarusteeksi ostin multaan upotettavia torjuntapuikkoja. Niitä käytetään sisätiloissa, parvekkeella ja terassilla oleviin huonekasveihin.

Tuholaismyrkkyjä on saatavilla monelta valmistajalta. Yleensä vaikuttava aine niissä on pyretriini. Aineen hinta on noin 12-15 euroa. Torjuntapuikkopaketti taisi maksaa noin 5 euroa. Siitä riittää moneen annokseen.

UUDELLEEN SUIHKUTUS TOTAALISELLA MEININGILLÄ

Raahasin kasvit ulos pihanurmelle ja kippasin niiden mullat pois ruukuista. Mullat vein metsänreunaan ja ruukut jätin pihalle pesua odottamaan. Sen jälkeen vedin vesiletkun pihalle ja aloitin uudelleen kasvien pesun kovemmalla paineella suuttimen kanssa. Posliinikukan levitin nurmelle ja tykitin sen sentti sentiltä puhtaaksi.

Lehtikaktuksen multapaakun ympärille vedin muovipussin, jonka kiristin narulla juurenniskasta suppuun. Näin pääsin tykittämään vedellä kasvin lehti- ja juuriosaa kunnolla multapakun pahemmin kastumatta.

Lehtikaktus oli kottikärryjen päällä suihkutettavana. Maahan sitä ei voinut laskea pitkien lonkeroimaisten lehtien takia.

MULTIEN JA RUUKKUJEN VAIHTO

Posliinikukan mullat vaihdoin kokonaan ja istutin aiemmin hellästi vaalimani kasvin raa`asti peltiseen kurkkupurkkiin. Saman käsittelyn sai hirviökaktus. Sen juurakko mahtui juuri ja juuri suureen peltiseen Felix-purkkiin. Metallipurkkien pohjiin tein purkinavaajalla reiät, jotta liika vesi pääsee valumaan pois.

KASVIT SPREIJATAAN TUHOLAISMYRKYLLÄ

Vedin puutarhahanskat käteen ja spreijasin huolellisesti jo vähän kuivahtaneet kasvit pihalla.

TORJUNTAPUIKKOJA MULTAAN

Kummankin multaruukkuun upotin torjuntapuikkoja pakkauksen ohjeen mukaan. Torjuntapuikkojen sisältö vaikuttaa systeemisesti. Sisältö leviää kasvin nestekierron mukana juurista kaikkiin kasvin osiin. Villakilpikirvat saavat myrkkyä itseensä imiessään kasvista nestettä. Valmiste tehoaa pitkään käytön jälkeen. Samalla puikot lannoittavat kasvia eli jotain hyvääkin tästä seuraa.

Käytin koko paketin puikkoja kerralla. Suureen ruukkuun menee pari-kolme puikkoa. Laitoin puikot varmuuden vuoksi myös muihin, terveeltä näyttäviin lehtikaktuksiin.

KASVIT SIIRTYIVÄT ULOS KESÄTELAKALLE

Jätin kasvit nöyryyttävissä kurkkupurkeissaan ulos. Vedin niiden päälle hallaharsot, sillä ihan vielä ei ole kaktusten ulkoilmaelämään siirtymisen aika. Ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Missään nimessä en niitä halua takaisin sisälle ennen kuin tuholaiset ovat taatusti kadonneet.

UUSINTASPREIJAUKSIA SÄÄNNÖLLISESTI

Olen pari kertaa suihkauttanut kasvit uudestaan torjunta-aineella. Villakilpikirvoja en ole enää nähnyt. Sen sijaan kasvit ovat käsittelyjeni johdosta vähän kärsineen näköisiä.

IKKUNOIDEN PESU

Sekin vielä. Imuroin ja pyyhin kodistamme ”villakilpikirva-alueen”. Lopuksi pesin ikkunat sisäpuolelta. Niitä vasten kirvaiset kasvini ovat nojailleet.

Torju tuholaiset ennakkoon, jos vain voit!

Ennakkotorjunta on jatkossa avainsana kasvituholaisten kanssa. Mikä ääliö olenkaan ollut! Nyt vasta olen perehtynyt konkareiden ohjeisiin. Uutta kasvia ei laiteta heti komeilemaan muiden joukkoon. Uusi kasvi laitetaan pariksi viikoksi karanteeniin toiseen tilaan. Se jopa suihkutetaan tuholaismyrkyllä varmuuden vuoksi karanteenin aikana. Mahdollisia hyönteisiä voi karanteenin aikana tarkkailla liima-ansan avulla.

Kaiken tämän jätin tekemättä, huoh.

Miten en aiemmin huomannut näin massiivista villakirvakriisiä? Sepä se. Olin keskittynyt keväällä taimien esikasvatukseen ja huonekasvit olivat jäänet tyystin ilman huomiota.

Miten tästä eteenpäin?

Kova ruljanssi tämä tulolaisten torjunta. Onneksi on kesä tuloillaan ja operaation saattoi hoitaa ulkona. Talvella kasvit olisi pitänyt poistaa lopullisesti. Toivottavasti kasvini selviytyvät hankalasti häädettävästä villakilpikirvasta. Se selviää kesän myötä, kun teen jatkuvia ötökkätarkistuksia suurennuslasin kanssa. Varmaa on, että meillä alkavat karanteenit. Villakilpikirva on nyt mustalla listalla.

Keskikesän kuulumisia – villakilpikirvoista päästiin eroon!

Päivitän tätä blogikirjoitusta vielä elokuun lopulla. Kaksi kuukautta on siitä, kun tein rajut kasvimyrkytykset lehtikaktuksilleni. Ilmeisesti sekä myrkyt että varsinkin reipas ulkoilu (katajien juurella) tekivät ihmeitä hirviökaktuksen voinnille. Kuiva kesäkään ei ole näemmä haitannut menoa.

Heinäkuussa  hirviökaktus oli ennättänyt kasvattaa uusia vihreitä lehtiä harmaiden tynkien päälle.

Elokuussa lehtikatus alkoi näyttää jo varsin vihannalta!

Tämän viikon projekti on siirtää lehtikaktukset takaisin sisätiloihin. Vaihdan varmuuden vuoksi vielä niiden mullat ja pesen ruukut huolella. Muutama hyönteisten torjuntapuikko saa kyllä vielä sujahtaa multaan….Katsotaan, saadaanko loppusyksystä nähdä kaktuksen kukkivan. En olekaan vielä nähnyt hirviön kukkia!